Lapsivapaapäivät

Mitä tekee yksinhuoltajaäiti, kun lapset ovat pois kotoa ja hiiret hyppivät pöydillä?  

Tietenkin liikkuu hulluna, viettää kavereiden kanssa illanistujaisia, juo mimosaa aamupalalla, käy baarissa ja päätyy vieraisiin sänkyihin, siivoaa, opiskelee, tekee pitkiä työpäiviä, valloittaa lähituntureita, reissaa, on niin hirmuisen aktiivinen, harrastaa ja toteuttaa omia haaveitaan... Tai sitten ei. 

Älä ymmärrä väärin! Jokaisen yllä mainitun olen tehnyt tässä viimeisen pian kuuden vuoden aikana. Mutta varmaan eniten olen vapaahetkinäni maannut sängyssä lukemassa kirjaa. Käynyt lähinnä vessassa ja syömässä, jos on tullut nälkä. Koittanut palautua edellisestä viikosta ja kerätä voimia seuraavaan. Arki on välillä hyvinkin kuluttavaa ja puuduttavaa enkä ole vain jaksanut muuta. Olen potenut huonoa omaatuntoa katsoessani ulos ikkunasta ja lukiessani somesta ihmisten päivityksiä ulkoilusta. Vaikka olen herännyt ennen kahdeksaa, olen toisinaan vasta kahdentoista aikaan miettinyt aamupalan syömistä ja mitä päivällä tekisin. Aikaa kaiken tekemiseen on ollut ehkä vain kolme tai viisi tuntia. Toisinaan olen päässytkin ulos, toisinaan olen vain käpertynyt kirjan kanssa parempaan asentoon tai tehnyt viikolla rästiin jääneitä kotitöitä.  

Lapsivapaita minulla on monesti vuorokausi viikkoon. Kesällä ehkä muutama perättäinen yö. Pisin kokonaan yksin vietetty aika on muistaakseni neljä yötä eli viisi päivää. Mitä mie silloin tein? Olin pitkiä päiviä töissä ja siksi lapsukaiset muistaakseni olivatkin niin monta yötä poissa.  Aloin laskemaan tätä asiaa tarkemmin vasta nyt tätä kirjoittaessani. Ikinä en ole järjestelyä kyseenalaistanut tosissani. Ehkä minun pitäisi?! Vähältähän tuo kuulostaa, kun vertaa vaikkapa vuoroviikkovanhemmuuteen. Ehkä voin myös hyvällä omallatunnolla olla yrittämättä ehtiä tehdä itsekseni sitä kaikkea mitä ympärilläni olevista yksinhuoltajista ehtii touhuta. 

Olen tässä vuosien mittaan löytänyt muutaman uuden ja oman harrastuksen. Ne saavat minut kyllä nousemaan sängystä ennen puoltapäivää ja lähtemään kotoakin joka viikonloppu, parhaina useamman kerran. Tarvitsen kyllä sen, että teen itselleni aikataulun, josta en voi luistaa tai sosiaalisen pakon. Ilmoittaudun tiettyyn aikaan alkaville tunneille tai sovin kavereiden kanssa olevani jossain tiettyyn aikaan. Vaikka tarvitsen viikonloppuja, kun olen itsekseni kirjan kanssa, pukeutumatta koko yksinolon aikana, nämä viikonloput ovat niitä viikonloppuja, joita muistelen jälkeen päin.  

Kumpi tämä vuorokausi oli? Tämä oli jaettu, olen harrastanut, nähnyt kaveria kävelylenkin merkeissä, mutta myös nukkunut päiväunet ja lukenut kirjan. Tunnin sisällä olen lähdössä hakemaan lapsukaisia kotiin ja toivon, että tulevasta viikosta tulee parempi kuin viime viikosta.