Äitiyden sietämätön keveys

Meillä on nautittu lasten kesälomasta !  Ensimmäisten viikkojen muutosvastarinta alkaa olla selätetty ja voimme  vähitellen  siirtyä ihan lomamoodiin.  Meillä lomamoodi ei muuta juuri nukkumistottumuksia . V aikka illalla valvottaisiin, e i aamun herätys juuri paikkaansa vaihda  kuuden ja seitsemän väliltä . Lasten sanoja lainaten: “Meidän (minun ja heidän) ero on siinä, että  me ollaan  aamuvirkkuja.”  Allekirjoitan. Nykyisin olen omasta mielestäni aamuvirkku, kos ka  herään lasten kotona ollessa viimeistään kahdeksan aikaan .   Mie   niin  iloitsen näistä muutamasta  nukutusta  lisätunnista aamuisin verrattuna pikkulapsi aikaan!       Toinen arjen ja loman yhdistävä tekijä on  ruoka-ajat. Jos ruokailu t  heittää  kovin paljon , on meillä pian  kärtyperse i t ä  ja huonoa elämää . Tässä on ollut ope ttelun paikka minulle, koska olen aina syönyt elääkseni, en elänyt syödäks...

Voihan toukokuu, onneksi olet pian ohi!   Toukokuu on   minulle vuoden hankalin kuukausi. Ei kesän hyttyset, syksyn vesisateet ja pimeys tai talven paukkupakkasetkaan saa mieltä niin maahan kuin lumen alta paljastuva harmaa ja  vär i tön  maa. Onneksi toukokuu on Lapissa ainut  tä mmö inen  kuukausi. Ihan en ole varma, kuinka selviäisin etelän talvista.    Yleensä selviän toukokuusta aloittamalla jotain uutta. Kappas, milloin tätä blogiakin aloin kirjoittamaan?!  Kirjoittanut olen aina. Aiemmin olen pitänyt käsityöblogeja, mutta  ra s itusvammojen  vuoksi en pysty tekemään  käsillä  niin paljon kuin ennen. Perheblogia olen pyöri tellyt mielessäni pidempään, mutta en ole perinteisin vauva- ja perhekuplassa elänyt äitisihminen niin oman kulman löytäminen tähän ai heeseen on ollut työn alla. Lasten päästyä viimein pian pari vuotta sitten neurologisiin tutkimuksiin, mietin  nepsyblogin  kir...