Äitiyden sietämätön keveys

Meillä on nautittu lasten kesälomasta !  Ensimmäisten viikkojen muutosvastarinta alkaa olla selätetty ja voimme  vähitellen  siirtyä ihan lomamoodiin.  Meillä lomamoodi ei muuta juuri nukkumistottumuksia . V aikka illalla valvottaisiin, e i aamun herätys juuri paikkaansa vaihda  kuuden ja seitsemän väliltä . Lasten sanoja lainaten: “Meidän (minun ja heidän) ero on siinä, että  me ollaan  aamuvirkkuja.”  Allekirjoitan. Nykyisin olen omasta mielestäni aamuvirkku, kos ka  herään lasten kotona ollessa viimeistään kahdeksan aikaan .   Mie   niin  iloitsen näistä muutamasta  nukutusta  lisätunnista aamuisin verrattuna pikkulapsi aikaan!       Toinen arjen ja loman yhdistävä tekijä on  ruoka-ajat. Jos ruokailu t  heittää  kovin paljon , on meillä pian  kärtyperse i t ä  ja huonoa elämää . Tässä on ollut ope ttelun paikka minulle, koska olen aina syönyt elääkseni, en elänyt syödäks...

  Arviointijakson kotikäynti jännitti vähän lapsukaisilla ja  miullakin , m itäpä sitä kieltämään .    Vi imeksi meillä on käynyt monta vuotta sitten perheneuvolan ty öntekijä.     Ihana toimintaterapeuttimme tuli aamusta, lapsukaiset oli vat   kerinneet  aamuvirkkuina olla hereillä kolmisen tuntia ja kysyä noin kymmenen kertaa, että  jokojoko ?  Molemmilla oli virtaa ja asiaa  vähintään kolmen edestä . Kysymys ,  miten koulussa on mennyt ,  meni ihan ohi ensimmäisellä kierroksella , toisella siihen sai jo vastauksen “hyvin”. Lapsukaiset esitteli vät  kotia  tohkeis s aan ,  mie  m ietin kaiken keskeneräisyyttä ja vaiheessa oloa.    Lopulta päästiin tärkeimpään kysymykseen  eli  mitä me  tänäään  tehdään ?  Jutellaan vastaus ei saanut kannatusta, kun  lapsukainen  oli  kerinnyt  ajatella pääsevänsä tekemään samanlaisia tehtäviä ...