Tuskainen toukokuu

Voihan toukokuu, onneksi olet pian ohi! 

Toukokuu on minulle vuoden hankalin kuukausi. Ei kesän hyttyset, syksyn vesisateet ja pimeys tai talven paukkupakkasetkaan saa mieltä niin maahan kuin lumen alta paljastuva harmaa ja väritön maa. Onneksi toukokuu on Lapissa ainut tämmöinen kuukausi. Ihan en ole varma, kuinka selviäisin etelän talvista.  

Yleensä selviän toukokuusta aloittamalla jotain uutta. Kappas, milloin tätä blogiakin aloin kirjoittamaan?! Kirjoittanut olen aina. Aiemmin olen pitänyt käsityöblogeja, mutta rasitusvammojen vuoksi en pysty tekemään käsillä niin paljon kuin ennen. Perheblogia olen pyöritellyt mielessäni pidempään, mutta en ole perinteisin vauva- ja perhekuplassa elänyt äitisihminen niin oman kulman löytäminen tähän aiheeseen on ollut työn alla. Lasten päästyä viimein pian pari vuotta sitten neurologisiin tutkimuksiin, mietin nepsyblogin kirjoittamista. No, diagnooseja ei ole vieläkään niin julkinen päiväkirjani lienee seminepsyperheblogi.  

Aiempina vuosina olen opiskellut, opetellut uusia taitoja, sisustanut ja siivonnut vimmaisesti selvitäkseni toukokuun ankeudesta. Vaikka luen ja kuuntelen läpi vuoden elämäntaito-oppaita, on niidenkin piikki ollut näin keväällä. Iloitsen pienimmistäkin vihreistä aluista ja tänäkin vuonna keittiön pöydälle on siunaantunut useampikin alku kesäparvekkeelle. Tomaatit kukkivat ja on siellä pienen pieni vihreä tomaattikin näkyvillä. Liekkö jää kesän ainoaksi?!  

Tänä koronakeväänä etäkoulun loppujakso, jolloin jo tiedettiin kouluun paluusta, sattui myös toukokuulle. Lapsukaiset protestoivat molemmat omalla tavallaan tiedossa olevaa muutosta arjen rytmiin. Mie koitin selvitä etätöistä sekä valmistautua lähiopetukseen siirtymiseen. Päällä on myös joka keväinen silmien kirvely ja tukkoinen nenä. Päädyin käymään koronatestissä, että pystyin tippasevan nenäni kanssa töissä olemaan. Täytyy sanoa, että hieman on paukut vähissä näin loppukuusta. Olin jo yhteydessä perheneuvolaankin, että nyt kaipaan lasten lisäksi miekin jotain vetoapua.  

Olen onnellinen, että Lapissa luonto puhkeaa pian vihreään loistoonsa. Minunkin mieleni virkistyy ja jaksan taas olla parempi ihminen. Ulkonakin viihtyy huomattavasti paremmin. Alkukesä on Lapin kesän parasta antia ja lohduttavasti heti toukokuun jälkeen.