Äitiyden sietämätön keveys

Mitä tekee  yksinhuoltaja äiti, kun lapset ovat pois kotoa ja hiiret hyppivät pöydillä?    Tietenkin liikkuu hulluna, viettää kavereiden kanssa illanistujaisia, juo  mimosaa  a a mupalalla,  käy baarissa ja p äätyy vieraisiin sänkyihin ,  siivoaa,  opiskelee, tekee pitkiä työpäiviä, valloittaa lähituntureita, reissaa,  on niin hirmuisen aktiivinen , harrastaa  ja   toteuttaa omia  haaveitaan .. . Tai sitten ei.   Älä ymmärrä väärin !  Jokaisen  yllä mainitun  olen tehnyt tässä  viimeisen pian kuuden vuoden aikana. Mutta  varmaan eniten olen   vapaahetk i näni maannut sängyssä lukemassa kirjaa. Käynyt  lähinnä vessassa ja syömässä,  jos  on tullut nälkä.  Koittanut palautua  edellisestä viikosta ja kerätä voimia seuraavaan. Arki on välillä hyvinkin kuluttavaa ja puuduttavaa  enkä ole vain jaksanut muuta .  Olen potenut huonoa omaatuntoa ...

  Arviointijakson kotikäynti jännitti vähän lapsukaisilla ja  miullakin , m itäpä sitä kieltämään .    Vi imeksi meillä on käynyt monta vuotta sitten perheneuvolan ty öntekijä.     Ihana toimintaterapeuttimme tuli aamusta, lapsukaiset oli vat   kerinneet  aamuvirkkuina olla hereillä kolmisen tuntia ja kysyä noin kymmenen kertaa, että  jokojoko ?  Molemmilla oli virtaa ja asiaa  vähintään kolmen edestä . Kysymys ,  miten koulussa on mennyt ,  meni ihan ohi ensimmäisellä kierroksella , toisella siihen sai jo vastauksen “hyvin”. Lapsukaiset esitteli vät  kotia  tohkeis s aan ,  mie  m ietin kaiken keskeneräisyyttä ja vaiheessa oloa.    Lopulta päästiin tärkeimpään kysymykseen  eli  mitä me  tänäään  tehdään ?  Jutellaan vastaus ei saanut kannatusta, kun  lapsukainen  oli  kerinnyt  ajatella pääsevänsä tekemään samanlaisia tehtäviä ...